Kammotuksia

Tänään oli melkonen heppojen koulupäivä. Kasattiin erilaisia "pelokkeita" mm. sateenvarjoja, pressu, renkaita ja tappajapussi (meidän tapauksessa aurauskeppi, jonka päähän on sidottu muovipussin suikaleita.) Yksi treenin päätarkoituksista oli tosiaan sateenvarjoon totuttaminen. Sellainenkin kun tulee vaikka sateella maastoillessa vastaan, niin on ihan kiva ettei hevonen ota kavioita alleen ja lähde tuhatta ja sataa kohti mitä tahansa kunhan siellä ei ole sitä hirveää hevosia syövää sateenvarjo kammotusta...

Mukana treenissä oli Leevin heppakaveri Jaska. Jaska osoittautuikin rohkeammaksi kuin Leevi. Leevi tykkäsi enemmän katella sivusta. Sateenvarjot ja pressut oli niin kauan ihan okei, kunhan ne ei koskettaneet ruunan rupsukkaa. Kyllä se yllättävän nopeasti niille lämpeni mutta varovasti.

Tunti siinä kammotuksiin tutustuttiin. Itse olin  tällä kertaa niin tärkeässä tehtävässä kuin liikkuva kammotus sateenvarjon kanssa. :)


Villi ja vapaa

Tavoite Leevin kanssa oli selvitä jotakuinkin pressusta, edes kävellä sen vierestä ja ehkä vähän nuuhkia sitä. Kiinnostunut se siitä oli, mutta se oli niin hirveän pelottava ettei sitä uskaltanut kuin varovasti nuuhkia. Mitä jos se pressu vaikka hyökkää kimppuun!? Jaskalle pressu oli jo helppo juttu. Kyllä oli näkemisen arvoinen Lepan ilme  kun kaveri menee muina ruunina pressun yli. Katsoi silmät suurina ja osaan vaan kuvitella mitä se suuren päänsä sisällä ajatteli. :D  Pikkuhiljaa homma eteni ja uskalti jo yhdellä jalalla kokeilla pressua. Onnistui se siitä haukkaa välipalaakin!! Lopulta se uskaltautui kävelemään pressun yli vaakasuunnassa. Se oli sille sopiva matka. Ensi kerralla sitten vähän pitemmin.

Kato mua!!

Sateenvarjoakin se mielummin katseli kauempaa mutta yllättävän äkkiä se sitä oli jo haistelemassa ja liikuttelemassa. Leevi on kuitenkin tosi arka hevonen. Oli se koko ajan selkeästi varuillaan, jos varjo vaikka sattuisikin yhtäkkiä hyökkäämään kimppuun. Lopunperin ei se mitään tuumannut siitäkään, kun sateenvarjo on pään päällä silloin kun sitä talutetaan. Eikä siitäkään tuumannut mitään kun sateenvarjoa vähän heilutteli kävellessä. Vähän se katsoi kun viipotin sen ohi sateenvarjo pikku kätösissäni. Meillä oli  käytössä kaksi varjoa. Toinen oli vihreä sammakko sateenvarjo ja toinen taas oli pinkkivalkoinen varjo. Sammakko ei ollut yhtään niin pelottava kuin tämä toinen varjo.Se tais olla poikien mielestä liian tyttömäinen-pinkkiä! ( ei kerrota Leeville että haaveilen salaa pinkistä blingi satulahuovasta!) Ei senkään kanssa mitään suurempia ongelmia, mutta selkeästi oli sammakko helpompi!

Sammakko sateenvarjo... väärinpäin!

Lopulta, jopa Leevikin uskaltautui seisomaan pressun päällä kun vieressä pidellään sateenvarjoa. 
Hyvin se meni ja pakko päästä pian reenaa taas!

Fiilis kun pääset ehjin nahoin takaisin laitumelle, eikä se sateenvarjo tai pressu syönyt pikkuponia.